16 kesäkuuta 2014

"Ei tarvitse kärvistellä yksin, voi kärvistellä vaikka kaksinkin"

Mietin tosi pitkään tän julkaisua, mut menkööt nyt ! :D Eli siis, mun mielestä blogi ei oo vaan blogi, vaan se on monia asioita, se on julkinen päiväkirja, valokuva-albumi, ja elämän tarina.
Mulla on oikeesti ollu monta blogia, yhteen OIKEESTI panostin, mut tein sen virheen, menin ja poistin sen. Silloset lukijat tiesi musta kaiken, näkivät meikittömän minäni, tiesivät mun menneisyyden, nykyisyyden, tiesivät mun ongelmat, mua luettiin kuin avointa kirjaa. En rupee mitään romaania kirjottamaan tässä, mut ajattelin et mitä jos blogi keskittyis vähän johonki muuhun kuin tavalliseen "Nellaan" ?

Mulla on ollu taivaasta helvettiin asti ongelmia, ei niin suuria kuitenkaan mitä useimmilla, mutta pienelle yksinäiselle tytölle se oli suurta. Järkyttävän suurta. Oon aina ollu hiukan dramaattinen, empaattinen, ja aina parhaani mukaan myös ystävällinen. Mutta ku ekat ongelmat oikeesti tuli ilmi, ei niitä vaan voinu käsittää, ei vaan voinu. Masennus oli eka, syömishäiriö toka, itsetuhoisuus kolmas, ja nyt taistelen vakavasta asiasta oman pääni kanssa. Masennuksesta oon kärsiny kauan, alipainosta aina, mutta 5-6-7 luokalla olin paskassa jamassa, niinku oikeesti. Vieläkin mut luokitellaan alipainoiseksi, vaikka ei mulla mielestäni mitään ongelmia syömisen kanssa ole :D #ruokaonelämä

Oon nähny, ja kuullu vakavia juttuja itsetuhoisuudesta muilla. Mulla se rajottu vaan itsensä satuttamiseen, en koskaan ONNEKSI päässy pidemmälle.. Arvet on kamalat, rumat, mitä kaikkea niistä ikinä keksiikään. Mut arvatkaas mitä. Ne on merkki voitetusta taistelusta. Merkki siitä, että onneksi pidemmälle ei menty. Kannan niit häpeämättä vaikkei ne kauniita olekaan.

Parhaillaan odotan lääkärin vastausta. Mulla on ongelmia mieleni kanssa, ollu aina, mut nyt ne on vaa pahentuneet. En ole hullu, onneksi ( :D ) mut on tähän kyllä joku apu löydyttävä. Onneks kaikki on kohta hyvin, luotan siihen, nyt ja luotan siihen aina.

Apua, en ees tiedä mistä moinen avautuminen tuli, ajattelin et, jos vaan tietäisitte, mitä oon käyny läpi, tuntisitte mut paremmin, ja osaisitte ehkä ymmärtää. Mun mielestä alempien kuvien "aliravittu"alipainonen tyttö on kasvanu rohkeeks pikkuteiniks. Teistä en tiedä, mutta mun mielestä muutos on näkyvä (: Olen ylpeä +6,5KG jota oon viimesen vuoden aikaan pyöristyny, ja edellee tullu terveemmäks. Kertokaa mielipiteitänne tämän tyylisestä postauksesta !



2 kommenttia:

  1. Vahva tyttö, sulla on kiva blogi! Liityin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, toivottavasti tykkäät lueskella jatkossakin ! (:

      Poista

HEI SINÄ ! KOMMENTTIEN VALVONTA KÄYTÖSSÄ ! JÄTÄ KOMMENTTISI _KERRAN_, JULKAISEN KUN KERKEÄN ! PIDETÄÄN NÄIN KOMMENTTILOOTAT SIISTINÄ (: